Ylläpitäjä
Munchyn kokoelma
Täällä voit katsella (tai ihailla, hehe), Munchyn pienehköä(kö?) Pokémon-tavarakokoelmaa. Suurin osa tavaroista on hankittu vuosikausia sitten, kun pienenä pojankloppina Pokémon-fanitus oli kuumimillaan. Tätä nykyä tulee hankittua pääasiassa pelejä. Pahoittelen joidenkin kuvien huonolaatuisuutta.
Pelit
|
|
|
 |
Pokémon Red oli ihkaensimmäinen Pokémon-pelini, jonka hankin oikeastaan vähän vahingossa. Omistin tuolloin Game Boy Pocket-konsolin ja siihen vain ja ainoastaan yhden pelin (Donkey Kong Land). Kaipasin siis jotain muuta pelattavaa, ja kaupan pelihyllyltä silmäni tarttuivat Pokémon Rediin, joka siis ilokseni toimi noinkin "vanhanaikaisella" konsolilla. Pokémon Red vakiinnutti fanitukseni Pokémoniin, ja voisinkin väittää, että tämän pelin ansiosta olen ylipäänsä jaksanut pitää fanitusta yllä, koska pääsin tutustumaan TV-sarjan ohella myös pelimaailmaan. Varsinainen pelikasetti on jonnekin kadonnut, mutta pelilaatikko on edelleen säilössä. |
|
|
|
 |
Mulla ei ole mitään muistikuvaa, mistä ja milloin olen Pokémon Yellow-pelin hankkinut... mutta omistan sellaisen nähtävästi jostain syystä kuitenkin. Olen sen todennäköisesti hankkinut aika nopeasti Redin jälkeen. Koska keskityin mieluummin Red-versioon, on Yellow-version pelaaminen jäänyt auttamatta vähemmälle (vaikka mukana kulkeva Pikachu olikin jotain niin coolia!). Vasta lähiaikoina olen nostalgisuuden lumoissa pelannut peliä uudestaan ja vihdoin päihittänyt Elite 4:n ja Pokémon-mestarinkin! |
|
|
|
 |
Pokémon Snap on ensimmäinen Pokémon-pelini Nintendo 64-konsolille. Ostin pelin merten takaa ulkomaanmatkalta, joten pelipaketti eroaa ehkä tavallisesta Euroopan julkaisusta. Lisäksi sain odotella kotiinpääsyä, ennen kuin pääsin peliin käsiksi. Pelin läpäisyyn ei nyt hirveästi vaadittu, mutta olihan se aika metkaa yrittää selvittää, mitä kaikkia Pokémoneja onkaan mahdollista kuvata. Alkuinnostuksen jälkeen peli jäi vähän unohduksiin, mutta tätä nykyä olen ymmärtänyt pelin ainutlaatuisuuden, tulisipa joskus jatko-osa... Pelikasetti (ja itseasiassa N64-konsolikin) on jossain varaston kätköissä, mutta ehkäpä ne jossain vaiheessa voisi etsiä pois pölyttymästä. |
|
|
|
 |
Pokémon Stadium tuli ostettua hieman epäröiden, sillä en ollut varma halusinko tuhlata rahaa peliin, josta en loppujen lopuksi ollut kovinkaan innoissani. Tosin, heti kun sen kotiin sain, niin alkoi hirmuinen tahkoaminen. Pelistä muodostui yksi tuon ajan lempipeleistäni, jota pelasin antaumuksella pitkään ja hartaasti. Transfer Pack-lisäosa, jonka kautta pystyy pelaamaan Game Boy-pelejä TV-ruudulla, ja ottelemaan _omilla_ Pokémoneilla Stadiumissa, oli myöskin äärimmäisen hieno juttu aikoinaan. Nyt peli on Nintendo 64:n kera hävinnyt jonnekin, mutta paketti on tallessa. |
|
|
|
 |
Pokémon Silverin sain nuorempana kaveriltani, joka oli ymmärtääkseni kyllästynyt peliin. Muistelisin antaneeni vastineeksi jotain vaihtokaupan merkiksi, mutta nyt ei kyllä kellot soi, että miten asiat tarkalleen meni. Pääasia kuitenkin se, että sain pelikasetin käsiini, ja eikös heti alkanut pelaaminen. Silverin kohdalla kävi kylläkin vähän hölmösti niin, että ehdin pelata pelin "läpi" ehkä kerran tai kaksi, kunnes se ei suostunut enää tallentamaan seikkailuani. Höh. Nyt pelikasetti pyöriikin koskemattomana, yksinään muiden pelimateriani seassa, kun ei sille pakettiakaan ole. |
|
|
|
 |
Pokémonin kolmannen sukupolven aikana Pokémon-innostukseni oli melko kuollutta - se on ehkä suurin notkahdus, jonka olen fanitukseni aikana kohdannut. Mielenkiinnon puutteen takia en juurikaan innostunut Ruby- ja Sapphire-peleistä, joten en ajatellut niitä hankkia. Joulupukki oli kuitenkin aika etevä kaveri, ja toimitti minulle joululahjaksi Sapphiren, yhdessä uuden Game Boy Advance SP:n kanssa. Peliä pelatessa Pokémon-innostukseni lähti uuteen nousuun, suureksi onneksi. Sapphiren olen vetänyt läpi useaan otteeseen erinäköisillä tiimeillä. |
|
|
|
 |
Tämä peliostos oli hieman hätäinen, ja muistan sen varsin selvästi! Olin saanut vanhemmiltani tietyn määrän rahaa, jonka sain tuhlata haluamaani peliin. Kaupan pelihyllyllä olin tiukan paikan edessä, kun en tiennyt minkä pelin halusin valita. Mikään pakko valita peliä ei tietenkään ollut, mutta kun kerta olin itseni pelihyllylle asti saanut, niin ajattelin, että on se nyt joku peli otettava. Pokémon-fanina moni varmaan ajattelisi, että Fire Red olisi itsestäänselvä valinta, mutta jostain syystä tämä "remake" ei minua kummemmin hetkauttanut. Päädyin silti nappaamaan sen mukaani. Aluksi kaduin päätöstäni kovasti, sillä peli ei ehkä täyttänytkään kaikkia odotuksiani... mutta onhan se lopulta ihan mukava peli, joka on tullut läpäistyä muutamia kertoja eri tiimeillä. |
|
|
|
 |
Emeraldin ostin vasta useita kuukausia (vai meniköhän siihen jopa vuosi, ellei useampikin?) sen ilmestymisen jälkeen. Hinta ei tosin ollut juurikaan tippunut, suureksi pettymyksekseni. Olin kuullut monelta taholta hyviä arvosteluja Emeraldista, vaikka itse epäilinkin sen olevan turhan samankaltainen Sapphiren kanssa. Päätin silti ostaa pelin ihan vain nähdäkseni, onko siitä mihinkään. Eroja Sapphireen ei hirveästi omasta mielestäni löytynyt, mutta Emerald jatkaa silti vahvasti Pokémon-tyylille ominaista linjaa. Battle Frontier oli aika kova juttu. |
|
|
|
 |
Super Smash Bros. Melee on peli, johon tutustuin ensimmäisen kerran kaverini kautta. Hän omisti pelin ja pelasin sitä ensimmäisiä kertoja hänen luonaan. Kun vihdoin sain itse GameCube-konsolin, oli tämä peli pakkohankinta. Melee oli kaikkiaan toinen pelihankintani Nintendo GameCube-konsolilleni (ensimmäinen oli Super Mario Sunshine). Peli oli (ja on edelleen!) aivan mahtava, vaikka en hirveä räiskinnän ja väkivallan ystävä olekaan. Tosin, eihän se pelissä ilmene niin vakavana kuin joissakin muissa peleissä, vaan se on enemmänkin leikkimielistä. Peli ei varsinainen Pokémon-peli ole, mutta sisältää useita elementtejä kyseisestä tuotemerkistä. Edelleen yksi kaikkien aikojen lempipelejäni - Super Smash Bros-pelisarja noin yleisestikin on todella lähellä sydäntä. |
|
|
|
 |
Pokémon Colosseum oli yksi harkittu hankinta useiden GameCube-pelien joukossa. Ostin sen ihan vain fanituksen pohjalta, enkä etukäteen oikein tiennyt, mitä peliltä odottaa. Muistaakseni arvostelut tuolloin väittivät pelin olevan huono, joten odotin pahinta. Colosseum ei kuitenkaan ollut mikään pettymys, ainakaan itselleni. Shadow-Pokémonit ja niiden puhdistaminen oli yllättävän metkaa puuhaa. Pelin mukana sain vielä ylimääräisen muistikortinkin! Tähän päivään mennessä olen pelin läpäissyt 100% (pyydystänyt kaikki mahdolliset poksut ja puhdistanut ne), enkä taida uskaltaa sitä ihan lähiaikoina aloittaa alusta - sen verran työtä tein ja vaivaa näin sen läpäisemiseen! |
|
|
|
 |
Pokémon Mystery Dungeon: Blue Rescue Team on kaikkiaan kolmas pelini Nintendo DS-käsikonsolille. En hankkinut sitä heti julkaisun yhteydessä, vaan vasta, kun PMD-sarjan toiset osat (Explorers of Darkness & Time) julistettiin tuleviksi. Aikomukseni oli tuolloin hankkia toinen näistä uudemmista peleistä, mutta päädyinkin hankkimaan vanhemman (ja halvemman) Blue Rescue Teamin, käytännössä kokeillakseni, miltä Pokémon Mystery Dungeon-pelit sitten tuntuvatkaan. Itse en pelistä juuri syttynyt (ja tästä syystä onkin jäänyt seuraavat PMD-pelit hankkimatta - Blue Rescue Team on ainoa omistamani PMD-peli, vaikka toki muita on tullut muuten kokeiltua tai pelattua). Peli on edelleen kesken, kun laiskana ihmisenä en jaksa siinä edetä. Tarinamoodin olen sentään selättänyt (jes!!). |
|
|
|
 |
Pokémon Pearlin hankin heti samana päivänä kun se julkaistiin. Tämän mahdollisti asia, jota en aikaisempien sukupolvien aikana tehnyt... nimittäin uutisten seuraaminen. Neljäs sukupolvi oli sikäli minulle merkittävä, että se oli ensimmäisiä kertoja, kun Internetistä seurasin aktiivisesti D/P-pelien "hypeä". Kaiken uuden infon seuraaminen oli äärimmäisen jännää, kun vähän väliä tuli uusia uutisia uusista Pokémoneista, peleistä ja milloin mistäkin! Ja kaiken tämän keskellä osasin siis odottaa Pearlia tulevaksi, joten onnistuin hankkimaan sen heti, kun se rantautui Suomeen. Peli aloitti uuden aikakauden paitsi Pokémonissa itsessään, niin myös minun fanituksessani. Aloin pelaamaan vähän eri tavalla, ja seuraamaan uutisia aktiivisemmin (ja yleensäkin käyttämään Internetiä ahkerasti!). Kai siinä jonkinlaista kasvamista on sitten tapahtunut. Hieno peli. Ja ensitutustuminen Munchlaxiin, tottakai. |
|
|
|
 |
Pokémon Platinum oli toinen tietoinen ostos Pearlin rinnalla - olin siis päättänyt hankkia sen heti siitä kuullessani, ja lopulta onnistuinkin saamaan sen käsiini heti julkaisupäivänä. Vaikka muutosta Pearliin ei hirveästi olekaan, niin tuntuu, että nautin enemmän Platinumin pelaamisesta kuin Pearlin pelaamisesta... ihme juttu. Platinumissa olenkin edistynyt melkoisesti, vaikka ikuisuusprojekti, PokéDexin täyttäminen, on aina haastavaa, ainakin vielä tämän aikakauden peleissä. Platinum on ensimmäisiä Pokémon-pelejäni, joita en ole koskaan aloittanut alusta uudella tiimillä: sama vanha tallennus on siis edelleen pelissäni. |
|
|
|
 |
Eipä tämä täysin Pokémon-aiheinen peli ole, mutta melkein - onhan siinä Pokémoniin liittyvä hahmoja ja muita elementtejä. Koska Super Smash Bros. Melee Gamecubelle iski suoraan ytimeeni, niin tiesin Brawlin tekevän samoin. Näin ollen se oli pakkohankinta... ja niinhän se sitten meni, että sytyin tästä pelistä ja kovaa sytyinkin! Ehdottomasti yksi kaikkien aikojen lempipeleistäni, ja omasta Wii-pelikokoelmastani ehkä se kaikkein arvostetuin. Varmasti olen tähän peliin laittanut eniten pelitunteja Wii-kokoelmastani, ellen jopa kaikista peleistäni. Tekemistä löytyisi edelleen ja jatkuvasti, mikä on aina plussaa. |
|
|
|
 |
Pokémon Heart Goldin ostin heti julkaisupäivänä. Koska olin aiemmin omistanut Silverin, niin halusin nyt hankkia sen vastakohdan: näin ollen päädyin Heart Goldiin. Peli on yksi parhaista Pokémon-peleistä koskaan, sillä pelkän remaken sijaan siihen on lisätty paljon uusiakin juttuja, joista nautin kovasti! Esimerkiksi mukana tuleva PokeWalker oli aika hauska, ja muistan kantaneeni sitä mukanani, milloin ikinä oli tarvetta kävellä jonnekin kauemmas. Ihan loistavaa, kaikenkaikkiaan! Tällä pelillä on oma paikkansa sydämessäni, sillä se teki paitsi kunniaa vähän varjoon jääneelle Johto-alueelle, niin Heart Gold oli myös ensimmäinen peli, jossa sain PokéDexin 100% täyteen! Heart Goldilla on tärkeä paikka pelihyllyssäni. |
|
|
|
 |
Poképark Wii: Pikachu's Adventure oli kyllä melko random hankinta. Bongasin sen jostain verkkokaupasta, ja ilmeisesti koin, että minulla oli ylimääräistä rahaa tuhlattavaksi... ehkä fanitus vaikutti siihen, että päätin sitten hankkia pelin kokoelmaani. Onneksi peli oli alennuksessa, ettei täyttä hintaa tarvinnut maksaa! Tosiseikka kun on se, ettei peli ole mikään kummoinen. Pidän kyllä kovasti pelimaailmasta ja yleensäkin kaikesta "Pokémonimaisesta", mutta ei se loppujen lopuksi tarjonnut mitään kovin innostavaa. Pikachu's Adventure on läpäisty 100%, joten tätä nykyä peli taitaa jäädä vain pelihyllyn koristeeksi. |
|
|
|
 |
Jälleen uusi sukupolvi, jälleen uusi peli uusine Pokémoneineen, alueineen ja hahmoineen. Niin se Pokémon vain jatkaa kehittymistään, eikä vieläkään ole sattunut vastaan yhtään (suurta) pettymystä. Tästä pelistä alkaen uutisvirran seuraaminen on kohdallani ehdottomasti aktivoitunut, ja siksi olen ollut erittäin perillä Pokémon-pelien tarjonnasta ja pyrkinyt hankkimaan haluamani pelit heti julkaisupäivänä. Ostin siis Blackin heti julkaisupäivänä (tietysti), mutta pelaaminen tapahtui hieman hitaammin, koska olin tuolloin armeijan harmaissa. Tätä nykyä peliä on tahkottu jo reippaasti, ja Unova on todellakin uusi alku, mikä mielestäni toimii hyvin ja antaa tilaa kehittymiselle! Pokémon-pelien kermaa. |
|
|
|
 |
Tämän pelin suhteen olin hieman varovaisempi, ja hankinkin sen vasta useita kuukausia julkaisun jälkeen. Ensinnäkään en ollut varma, kaipasinko Blackin rinnalle uutta versiota, ja lisäksi en osannut valita Black 2:n ja White 2:n välillä! Kun pankkitili näytti vihreää, niin päätin sitten repäistä ja hankkia pelin tilaamalla sen netistä, ja päädyin lopulta White 2:een. Olen ollut äärimmäisen iloinen pelin tarjontaan ja nauttinut siitä kovasti! Blackin ohella Pokémon-pelien kermaa, ja onneksi muutoksia verrattuna edeltäjäänsä on kiitettävän paljon. |
|
|
|
 |
Ensimmäistä kertaa koskaan ennakkotilasin jonkun pelin, ja sehän sattui olemaan juurikin tämä, eli Pokémon X. Minun vain oli saatava peli julkaisupäiväksi... mutta tietenkin kohdallani kävi niin, että sain sen vasta 3 päivää julkaisun jälkeen (viikonloppu välissä ja tietysti postitus venähtää). Mutta eipä mitään, onnistuin silti nauttimaan pelistä täysin siemauksin, koska olin spoilannut itseäni äärimmäisen vähän - hienosti jaksoin sinnitellä viikonlopunkin yli, vaikka kaikki muut pelasivat jo peliä ahkerasti. Ensimmäinen kerta, kun en spoilannut itselleni kaikkea, hehe. Huikea peli kyllä, grafiikat ovat silmiähivelevät ja se nyt vaan on niin, ettei Pokémon koskaan petä! |
|
|
|
 |
Pokémon Y:n ostin hetken mielijohteesta kauan X:n julkaisun jälkeen. Muistaakseni OR/AS-pelitkin olivat jo tulleet ulos, kun päädyin Y:n ostamaan. Minulla oli tarkoitus ruokkia sillä hillitöntä Pokémon-nälkääni, joka ei ollut saanut tarpeeksi X:n ja Omega Rubyn pelaamisesta. Pokémon Y:n pelaaminen on jäänyt reilusti muita pelejä vähemmälle, koska Kalosiin olin jo kaikkeni antanut X:ssä. Onneksi peli löytyi alelaarista, ettei ihan täyttä hintaa tarvinnut siitä maksaa, ja onhan se ihan komea näky pelihyllyssä... ainakin näin Pokémon-fanina. Taitaa olla muuten ensimmäinen kerta, kun ostan molemmat versiot jonkun sukupolven pääsarjan peleistä. |
|
|
|
 |
Kauan odotettu remake Ruby- ja Sapphire-peleistä - tämän pelin hankkimisesta ei vaan voinut kieltäytyä, eikä sitä voinut edes lykätä! Ennakkotilasin pelin, ja se kolahtikin postilaatikkoon jopa päivää ennen varsinaista julkaisupäivää. Pelin saatuani en jostain syystä saanut pelaamiseen kunnon otetta, ja Omega Rubyn alkutaipaleet sujuivatkin äärimmäisen verkkaisesti. Saatoin olla viikkojakin pelaamatta peliä, vaikka tarina oli vielä aivan kesken. Lopulta innostuin ihan kunnolla ja tahkosin sitten pelin läpi alta aikayksikön, ja sainpa samalla PokéDexinkin täyteen. Hieno peli hienoilla grafiikoilla, vaikkakin juonenkäänteet ja alueet olivatkin jo alkuperäisistä R/S/E-peleistä tutut. |
|
|
|
 |
Super Smash Bros-pelisarjan suurena fanina en tietenkään voinut olla ohittamatta uusimpia pelejä, jotka tällä kertaa tulivat sekä 3DS- että Wii U-konsoleille. 3DS-version ostin heti julkaisupäivänään, vaikka ensisijaisesti odotin Wii U-versiota - se tosin julkaistiin kuukausia 3DS-version jälkeen, ja minun oli pakko päästä pelaamaan peliä! Onhan se aika jännää, että nyt Smashia voi pelata käsikonsolilla käytännössä missä ja milloin vain haluaa. Smash-pelit eivät koskaan petä (ainakaan minua), ja onhan tämä ehdottomasti yksi 3DS:n parhaimpia peliä. Wii U-version hankittuani tämän 3DS-version pelaaminen on jäänyt tosin auttamattomasti vähemmälle, sillä Smash-pelit tuntuvat mielestäni parhaimmalta kotikonsoleilla. |
|
|
|
 |
Super Smash Bros-pelisarjan suurena fanina en tietenkään voinut olla ohittamatta uusimpia pelejä, jotka tällä kertaa tulivat sekä 3DS- että Wii U-konsoleille. Wii U-version ostin 3DS-version tavoin heti julkaisupäivänään, ja se täytti ja jopa ylitti kaikki odotukseni. Aikoinaan vähän harmittelin Wii U:n hankkimista, kun en ollut varma, oliko sille hyviä pelejä, mutta Smash Wii U itsessään tuntuu jo melkeinpä konsolin hankkimisen arvoiselta, hehe! Upea peli, johon voi aina palata pidemmänkin tauon jälkeen. Tilasin pelin paketissa, johon kuului myös GameCube-adapteri Wii U-konsolille. Wii U-versio on ehdottomasti se versio, jota Smashista kannattaa pelata. |
|
|
|
 |
Pokkén Tournament oli harkittu ostos Wii U-konsolilleni. Jo silloin, kun peli oli vasta matkalla Japanin arcade-masiinoihin, rukoilin, että peli saapuu myös Wii U-konsolille. Kyseinen konsoli kun tarvitsi jotain hyviä pelejä, ja erityisesti Pokémon-pelejä. Ja niinhän se sitten saapui, ja jäikin ainoaksi kunnon Pokémon-peliksi Wii U-konsolille. Vaikka sanoisin olevani kaukana perinteisten tappelupelien, kuten Tekkenin, fanikunnasta, niin Pokémon-fanituksen pohjalta onnistuin silti nauttimaan tästä pelistä. Varsinkin yksityiskohtaiset Pokémon-mallit ja pelimiljöö yleisestikin tekivät vaikutuksen. Harmikseni pelaaminen jäi melko vähäiseksi arjen kiireiden takia, ja lopulta tämän pelin oikeastaan syrjäytti Switchille tullut DX-versio, jonka myös hankin. |
|
|
|
 |
Pokémon Sunia edeltävä aika oli kunnon Pokémon-hypeä: Pokémon GO muodostui ilmiöksi ja Pokémon yleensäkin oli uudessa nosteessa. Odotin Sunia ja Moonia kuin kuuta nousevaa, ja luonnollisesti hankin pelin heti julkaisupäivänä. Jotenkin pelaaminen oli aika hidasta, en tiedä, onko vanhetessa vain enemmän arjen kiireitä vai mitä... mutta pelikokemus oli silti mahtava. Alola on mittavampi kuin mikään aikaisempi alue ja pelit veivät Pokémonin jotenkin uudelle tasolle. Jotenkin kävi silti tyypilliset, että pelin "tarinan" läpäistyäni, pelaaminenkin jäi aika lailla siihen. En tiedä syyttäisikö sitten vähäistä post-game tarjontaa, vai omia kiireitä/kiinnostuksen puutetta. Must-have Pokémon-kokoelmaan joka tapauksessa. |
|
|
|
 |
Todellisena fanina minun oli hankittava tämä "kolmas osa" Sun/Moon-peleille, vaikka olinkin kuullut sen olevan todella samankaltainen kuin edeltäjänsä. Ajattelin kuitenkin, että koska Sunin pelaaminen jäi osaltani niin vähälle, niin ehkä Ultra Moonin kanssa onnistuisi vähän paremmin. Noh, ikävä kyllä vähän samalla tavallahan siinä kävi kuin Sunin kanssa: pelasin "tarinan" ynnä muut pienet post-game hömpötykset kertaalleen läpi, ja peli päätyi kaappiin. Mitään moitittavaa pelissä ei ole, Alola on ehdottomasti suosikkialueitani, mutta syystä tai toisesta en päässyt uppoutumaan pelimaailmaan samalla tavalla kuin joidenkin aiempien pelien kohdalla. Valitsin Ultra Moonin Ultra Sunin tilaan siksi, koska alunperin omistin jo Sun-version ja kaipasin siten vähän vaihtelua. |
|
|
|
 |
Pokkén Tournament DX:n hankkiminen oli oikeastaan hetken mielijohteen juttu. Samana päivänä, kun kuulin pelin tulosta, ennakkotilasin sen... ja sitten vähän niin kuin unohdin koko jutun, kunnes peli kolahtikin postilaatikosta sisään. Switchin hankittuani otin henkilökohtaiseksi tavoitteekseni haalia kasaan mahdollisimman paljon hyviä pelejä, ettei konsolin kanssa käy kuten Wii U:n kanssa (jolla pelaaminen jäi aika mitättömäksi), joten ehkä halusin varmistaa, että omistan Pokkén Tournament DX:n, oli tilanne mikä tahansa. Kyseessä on melkeinpä sama paketti kuin Wii U:lle julkaistu (ja omistamani) versio, joten yhtä nautinnollista on tämänkin pelaaminen ollut. |
|
|
|
 |
Mielestäni Detective Pikachun konsepti on aina ollut jotenkin mielenkiintoinen, ja siitä lähtien kun Japanissa julkaistiin tästä pelistä "demo" vuonna 2016, odotin kokonaista versiota innolla. Kun se vihdoin julistettiin saapuvan 3DS:lle, laitoin sen kummempia miettimättä ennakkotilaukseen. Kävi tyypilliset "Munchyt", ja unohdin koko ennakkotilauksen, kun peli kolahtikin yllättäen postilaatikosta sisään. En ehtinyt peliä heti aloittamaan, koska lähdin samana viikonloppuna reissuun, mutta sieltä tultuani keskityin tähän peliin huolella. Yllätyin siitä, kuinka innovatiivinen ja viihdyttävä Detective Pikachu onkaan, vaikka välillä pelaaminen tuntuikin melko hidastempoiselta. Lopulta pelin pituuskin tuntui jäävän aika lyhyeksi. Joka tapauksessa koin, että ostos oli sen väärti, sillä pelin leppoisuus ja huumorintaju tekivät minusta fanin. |
|
|
|
 |
Switchin omistajana ja Pokémon-fanina Let's Go, Pikachu!-peli oli, totta kai, pakkohankinta. Vaikka "hypetys" pelin ympärillä ei ollut aina järin positiivinen, ennakkotilasin pelin silti heti kun pystyin ihan vaan vaikka periaatteesta: tottahan minä kunnollisena fanina haluan omistaa ja pelata kaikki pääsarjan Pokémon-pelit, olivat ne sitten miten huonoja (tai hyviä) tahansa. Ymmärrän toki sen, että moni pelkää isoja muutoksia fanituksen kohteissaan, mutta joskus negatiivisuus näitä pelejä kohtaan meni jo vähän yli - varsinkin, kun ne eivät olleet edes tulleet vielä ulos! Itse ainakin olin erittäin positiivisesti yllättynyt Let's Go Pikachusta, ja tiettyjen GO-elementtien (esim. Pokémonien pyydystyksessä) sisällyttäminen ei tuntunut yhtään oudolta. Päinvastoin, se oli jopa hieman virkistävää! Ikävä kyllä pitkäaikaisempaa pelattavuutta Let's Go ei juurikaan tarjoa, joten Pokémon-mestariksi yltämisen jälkeen peli ei tarjoa juuri mitään enempää. Tätä kirjoittaessani vuoden 2019 alkupuoliskolla olenkin varmaan pelattavani pelannut Let's Go:ta ajatellen. |
|
|
|
 |
Jälleen yksi pakkohankinta Switchille ja joulun 2018 pelimaailman ehdottomia helmiä. Massiivisena Smash Bros-fanina Super Smash Bros. Ultimate tarjoaa kaiken mitä voisin vain toivoa. Peliin on sisällytetty about _kaikki_ edellisten pelien hahmot, areenat sun muut härpäkkeet, joten tämä todella on "ultimaattinen" Smash Bros-peli. Yksinpeluukampanja yllätti pituudellaan ja "spirits"-henkien kerääminen on todella koukuttavaa puuhaa. Hieman muistan turhautuneeni, kun pelin ennakkotilanneena odotin sen saapuvan ajoissa, mutta sen tuli venyi tietenkin viikonlopun yli ja taisipa kestää vielä muutaman päivän sen jälkeenkin! Julkaisuajankohta osui vähän hankalasti juuri Suomen itsenäisyyspäivän jälkeen, joten postinjakelussa ollut varmasti häikkää. Joka tapauksessa, olen päässyt nauttimaan täysin rinnoin tästä pelistä ja tämä on ehdottomasti yksi Switch-kokoelmani parhaita tuotoksia. |
|
|
|
 |
Tuttuun tapaan uuden sukupolven uusi peli tuli hankittua heti ilmestymispäivänään. Vaikka olenkin ehkä enemmän Zacianin kuin Zamazentan fani, päädyin silti valitsemaan Shield-version jälleen siitä syystä, että oletin sen olevan se "vähemmän myyvä" versio ja jostain syystä haluan usein valita vähemmän suositun version. Pokémon Sword ja Shield ovat saaneet hieman myrskyisän vastaanoton, ja ne eivät välttämättä sovi jokaiselle Pokémon-fanille, mutta itse olen saanut pelistä sen mitä kaipasinkin - ja itse asiassa paljon enemmänkin. Olen viettänyt Pokémon Shieldin parissa paljon enemmän aikaa kuin osasin arvatakaan. Verrattuna vaikkapa kahteen tätä edeltävään sukupolveen, on Shieldiin kulunut varmaan tuplasti enemmän tunteja kuin niihin. Wild Area on todella koukuttava ja erityisesti peleihin tarjotut Isle of Armor- ja Crown Tundra-lisäosat ovat lisänneet pelattavuutta hurjasti. Vaikka olen käytännössä kaiken "pakollisen" pelissä jo tehnyt, huomaan silti edelleen asettavani Shieldin pelikasetin Switchiin aina silloin tällöin palatakseni seikkailemaan Galarin laajaan maailmaan. |
|
|
|
 |
Ylempänä tulen maininneeksi, että Pokémon Snap oli ensimmäinen Pokémon-pelini N64-konsolille. Lisäksi toivoin kyseiselle pelille jatko-osaa... ja nyt toiveisiini on vastattu! En malttanut pysyä housuissani, kun New Pokémon Snap paljastettiin. Uskoin aina, että Wii U olisi täydellinen konsoli jatko-osalle, mutta Switch toimii myös oikein hyvin. Alkuperäisen pelin tunnelma on hienosti säilytetty ennallaan, mutta mukaan on tuotu myös paljon uutta. On ihan huippua nähdä niin usean sukupolven Pokémonit omissa elinympäristöissään niin maalla, merellä kuin ilmassa - alkuperäinen peli kuin sisälsi vain murto-osan alkuperäisistä 151 Pokémonista, ja tähän mennessä monstereita on tullut lukuisia lisää. Olen viettänyt pelin parissa runsaasti aikaa ja pelattavuus ei ihan heti lopu kesken, sillä jokainen Pokémon tarjoaa niin monta eri kuvakulmaa. On ollut myös hauskaa yrittää keksiä, miten minkäkin tapahtuman saa toteutumaan. Toisinaan olen kuitenkin päätynyt miettimään, että onko pelissä jopa liikaa eri Pokémoneja ja eri lokaatioita, sillä yhdellä kierroksella saa hädin tuskin kaikkea sitä kuvattua, mitä on lähtenyt metsästämään. Säilyypähän Snapin pelikasetti konsolissani pidempään, kun palaan sitä aika ajoin uudelleen pelaamaan. |
|
|
|
 |
Ensimmäinen ja ainoa Game Boy Colorini, jonka sain syntymäpäivälahjaksi. Mukavasti Pokémon-aiheinen - ruudun sivuilla seikkailevat Pikachu ja Pichu :) Useat Game Boy-pelit, muun muassa Silverin, olen tällä konsolilla pelannut läpi. Nykyään käyttö on jäänyt (luonnollisesti) vähemmälle uusien konsoleiden viedessä vanhempien paikan, mutta keräilytavarana tämä Game Boy on ehdottomasti yksi niistä, joilla on paitsi ulkonäköä niin myös tunnearvoa! Ja onhan se toki toiminnassakin vielä, jos vain jaksaisi patterit vaihtaa... |
|
|
|
|
Ylläolevien pelien lisäksi olen omistanut myös useita Pokémon-aiheisia pelejä, joita olen ladannut Wii- ja/tai 3DS-konsoleilleni suoraan eShopista, tai vaihtoehtoisesti mobiilipeleinä puhelimeeni - näin ollen mitään fyysistä tositetta näistä ei ole.
WII:
3DS:
SWITCH:
MOBIILI: |
|
Kortit
|
|
|
 |
Tämän Pikachu-aiheisen keräilykortin alkuperää en tarkasti muista, mutta jostain syystä minulla on mielikuva, että olisin saanut sen syntymäpäivälahjaksi kaveriltani (tai ehkä hän antoi tämän kortin tavallaan onnittelukorttina). Kortista erikoisen tekee se, että se on tavanomaista isompi ja lisäksi siinä on kiiltävä pinta. Valitettavasti se on hieman kärsinyt pienten sukulaisteni väkivaltaisten leikkien takia (Pikachun kuva revittiin irti korttipohjasta - teippasin sen siihen takaisin). |
|
|
|
  |
|
| Ainoat Pokémon-pelikorttini sain näistä paketeista, jotka sain syntymäpäivälahjaksi isältäni. Isäukko toi ne joltakin ulkomaanmatkaltaan (työnsä vuoksi matkusteli usein). Pakkauksissa oli teemoihin sopivat pelikorttipakat, sekä jotain muuta sälää liittyen pelikorttipeliin (kuten jotain "kolikoita" sun muita, itselläni ei ole mitään käsitystä niiden merkityksestä). En ole pelikorteilla ikinä pelannut, koska en ole koskaan oppinut sääntöjä. Hamstraajana kortit ovat silti säilössä, samassa kansiossa kuin keräilykorttini - joiden kerääminen oli minulle mieluisampaa. | |
|
|
|
       |
|
|
Pokémon-buumin kulta-aikana koulussamme liikkui hirveästi Pokémon-keräilykortteja, joita minunkin oli saatava. Aluksi hankin niitä itse, kunnes vanhempieni kanssa sovin, että saisin uuden pakan kerran viikossa, ikään kuin "viikkorahan" vastikkeeksi. Aluksi keräsin niitä vaihdellakseni niitä kavereiden kanssa koulussa, kunnes se lopulta kiellettiin. Tämän jälkeen aloin vain yksinkertaisesti keräämään niitä, tavoitteena täysi kokoelma. Useita korttipakkoja sain hankittua, ja melkein ensimmäiset 151 Pokémonia sain kasaan, kunnes korttien myynti lakkautettiin. Tämän vuoksi innostus lopahti, kunnes myyntiin tuli Johto-kortteja, jotka tosin erosivat reippaasti alkuperäisistä keräilykorteista (eivät olleet niin näyttäviä). Niitä ostin pari pakkaa, jonka jälkeen korttien hankinta lopahti tyystin. Kokoelma on siis edelleen keskeneräinen, mutta ensimmäisestä 151:sta monsterista uupuisi vain muutama! Ehkäpä otan joskus aikaiseksi löytää puuttuvat kortit saadakseni kasaan täydet 151 ensimmäistä Pokémonia. Pelikorteista en ole ikinä pitänyt (en osaa niillä pelatakaan), mutta niitäkin on joitakin kertynyt, paitsi ylläolevista teemapakoista, niin myös joitakin yksittäisiä tapauksia sieltä täältä. |
|
Kirjat/lehdet/julisteet
|
|
|
 |
Ostin ensimmäisen Pokémon-fanikirjan (numeron 4, kannessa Charmander) matkalla pohjoiseen, kesämökille. Bongasin sen jostain huoltoasemalta, ja hankin sen matkalukemiseksi. Fanikirja tuntui tosi symppikseltä, ja sisälsi paitsi varsinaista asiaa Pokémoneista, niin myös lukijoiden kommentteja ja piirustuksia. Koska hankkimani lehti oli numero 4, tajusin niitä olevan lisää, ja halusin kerätä ne kaikki. Loppujen lopuksi onnistuin löytämään vain lehden numero 3 (kannessa Vulpix). Kun enempää ei tahtonut mistään löytyä, innostus lopahti siihen. Nämä fanikirjat ovat kuitenkin edelleen jotenkin tosi sympaattisia, että väkisinkin tulee hymy huuleen niitä selatessa. |
|
|
|
 |
Ihan ensimmäiseksi: Lasten Planeetta oli jotain aivan huikeeta!! Ensimmäisen hankkimani Lasten Planeetta-lehden numeroa en tähän hätään äkännyt ottaa ylös, mutta se on tuo, missä on kannessa Pichu (ja hassua, että siinä lukee se hinta markkoina! Onko siitä tosiaan niin kauan?). Tuon numeron jälkeen ihastuin lehteen niin, että yritin ostaa jokaisen seuraavan numeron sitä mukaa kun niitä ilmestyi. Lopulta Lasten Planeetta tarjosi mahdollisuutta tilata lehti suoraan kotiin, ja päädyinkin sitten tilaajaksi. Lehti tuli joitakin kuukausia ihan säännöllisesti, kunnes yhtäkkiä se alkoi ilmestyä aika epämääräisesti, ja sen saatavuus oli muutenkin huonoa. Lopetin tilauksen, ja edelleenkin ihmettelen, että minnehän tuo lehti mahtoi kadota? Jonkinlaisen pinkan lehtiä sain kuitenkin kerättyä, ja parasta antia ovat ehdottomasti viimeisten sivujen lukijoiden lähettämät piirustukset ja kuvat! Onpahan siellä Munchy-poikasenkin nuoruuden aikaisia piirroksia päätynyt mukaan... |
|
|
|
 |
Tämä lehti on Pokémon Gold- ja Silver-pelien läpipeluuopas. Lehteä ostaessani en tajunnut sen olevan mitään peleihin liittyvää - huomasin vain, että sen kannessa esiintyi uusia Pokémoneja (Lugia & Ho-oh, tuolloin siis toinen sukupolvi oli uusinta uutta!). Pelkästään tämä riitti syyksi siihen, että halusin sen itselleni. Muistan olleeni kaupassa tätini kanssa, joka hieman epäröiden osti lehden minulle. Kun myöhemmin sain Silverin käsiini, muistin omistavani tämän läpipeluuoppaan, ja se olikin korvaamaton apu pelin läpäisemiseen! Lehden kautta tutustuin myös ensimmäistä kertaa Johton Pokémoneihin (kunnes sain myöhemmin Silverin) - pointsit siitä! |
|
|
|
 |
Tällaisen tyypillisen tarrakirjan ostin joskus ollessani lomalla ulkomailla. Tarrakirjan sivuilla on tyhjiä laatikoita, joihin olisi siis tarkoitus kerätä oikeanlaiset Pokémon-tarrat. Kirjan kanssa samassa paketissa oli myös kasa tarroja päästäkseen alkuun. Tyhmänä pojankloppina en kuitenkaan aivan ymmärtänyt kirjan ideaa, ja lätkinkin tarrat sivuille vähän miten sattui (mikä häpeä!!). Ensimmäisten tarrojen jälkeen en ole siihen enempää hankkinut, ja siksi kirja on tyhjähkö, mutta mitäpä sillä muutenkaan enää tekisi? Tässä vaiheessa se on ihan mukava oheistuote osaksi isompaa kokoelmaa. |
|
|
|
 |
Näiden kirjojen nimet ovat kyllä varsin harhaanjohtavia, sillä nämä eivät ole tarrakirjoja nähneetkään! Nämä ovat enemmänkin askartelukirjoja, sillä sivuilla oli kaikenlaisia tehtäviä sokkeloista ristikoihin ja väritystehtäviin. Nämä "tarrakirjat" ostettin joskus aikapäiviä sitten minulle ja siskolleni, varmaan jotta saisimme aikamme kulumaan... propsit vanhemmilleni! Kaikki tehtävät kirjoista olen ilmeisesti tehnyt enemmän tai vähemmän oikein. Oikeastaan en olisi edes muistanut näiden olemassaoloa, ellen olisi löytänyt niitä sattumalta siivotessani kaappejani. |
|
|
|
 |
Ja tässäpä vielä kolmas "tarrakirja" tähän perään! Tämä tosin on ehkä lähinnä sitä oikeanlaista tarrakirjaa, sillä sivut ovat sellaisia... liukkaita (?), joista saa tarroja sitten oikeasti irroitettuakin. Tämän tarrakirjan saatuani halusin ehdottomasti täyttää sen pelkästään Pokémon-aiheisilla tarroilla. Pärjäsin oikeastaan aika hyvin, ja ihmettelinkin kovasti, miten ihmeessä olen onnistunut keräämään niinkin monta Pokémon-aiheista tarraa! Tätä nykyä sivut ovat tosin täyttyneet myös muillakin, kuin Poké-aiheisilla tarroilla. |
|
|
|
 |
Kesä 2016 oli Pokémonille ikoninen: silloin julkaistiin Pokémon GO, ja hype oli ennennäkemätöntä. Tietysti tätä hypeä piti hyödyntää ja yksi jos toinenkin GO-aiheinen härpäke täytti kauppojen hyllyt. Eräänä kauniina päivänä, ollessani S-Marketissa ruokaostoksilla ja seistessäni kassajonossa, silmääni osui kyseinen GO-lehti. Heitin sen hetken mielijohteesta kassahihnalle muiden ostoseni sekaan, ja nyt se on löytänyt tiensä kirjahyllyyni. Opus on olevinaan opas parhaaseen mahdolliseen Pokémon GO-kokemukseen ohjeineen kaikkineen, ja varmasti jotain uutta opin sitä plärätessäni, mutta eritoten olin vaikuttunut lehden yleisestä "tyylistä": sivut on jotenkin hienosti sommiteltu ja ilo silmälle. |
|
|
|
   
 
     |
|
|
Ajan saatossa on tullut kerättyä yhtä jos toista Pokémon-aiheista julistetta. Aivan ensimmäinen julisteeni oli tuollainen, joka varmaan monelta muultakin löytyi: jättimäinen juliste 150:sta ensimmäisesta Pokémonista. Ensimmäiseltä riviltä löytyy myös Super Smash Bros. Brawl-juliste, jollaista en edes muistanut omistavani. Harmikseni en muista yhtään, mistä olen sen saanut - ehkäpä Brawlin ostamisen yhteydessä? Se on kuitenkin äärimmäisen hieno! Mukana on myös Pokémon-tarrakirjan välissä ollut juliste, johon olisi pitänyt kerätä tarroja... mutta näköjään olen vain yhden Ash-tarran sinne lätkässyt. Rivit 2-4 ovatkin pääosin julisteita, joita Lasten Planeetta-lehti piti sisällään. Ainoastaan kelta-sininen Pokémon-pelijuliste on saatu jostain muualta. Viimeiset kaksi julistetta ovat saman julisteen etu- ja kääntöpuoli. En muista kuollaksenikaan, mistä olen tämän saanut, mutta se näyttäisi olevan jonkinlainen Trading Card Game-alusta (ja sen peliohjeet), joten varmaankin ehkä pelikorttien ostamisen yhteydessä, tai kenties osana pelikorttipakettia. Tykkään kovasti tuosta Kanto-alueen karttakuvasta alimmaisessa kuvassa. |
|
Muut
|
|
|
  |
|
| Omistan kaksi Pokémon-aiheista VHS-kasettia. Ensimmäinen on nimeltään "Pokémon! Minä valitsen sinut!" ja se sisältää jaksot "Pokémon! Minä valitsen sinut!" ja "Pokémon hädässä". Jaksot ovat suomenkielisiä. Toinen VHS-kasetti on puolestaan englanninkielinen ja nimeltään "Psychic Surprise". Se on saatu lahjaksi ulkomaisilta perhetutuilta. Video sisältää jaksot "Neidonkallion aave (The Ghost of Maiden's Peak)", "Hyvästi Butterfree (Bye Bye Butterfree)" ja "Abra ja yliluonnolliset voimat (Abra and the Psychic Showdown) - kaikki englanniksi tietenkin. | |
|
|
|
 |
Ylläolevien VHS-kasettien lisäksi löytyy vielä yksi, joka sisältää erikoisleffan nimeltänsä "Mewtwon Paluu". On muuten yllättävän hyvä leffa, tai ehkä se johtuu vain siitä, että olen sen katsonut läpi niiiin useaan otteeseen... Entistä paremmaksi leffan tekee se, että se on suomenkielinen - yleensä kun olen katsonut Pokémon-leffoja joko japaniksi subattuna tai sitten englanniksi. Mukavaa vaihtelua siis, ja saa ainakin minut arvostamaan leffaa enemmän (ja arvostamaan myös Pokémon-fanitusta pienessä kotimaassamme!). |
|
|
|
 |
Muistan tarkasti sen hetken, kun ostin tämän CD-levyn. Kukkaro kourassa kävelin Sokokseen aikomuksenani ostaa eräs toinen CD-levy. Tuolloin Sokoksessa oli isot, pitkät ja korkeat hyllyt täynnä CD-levyjä, ja oli todella vaikea löytää jotain tiettyä levyä - varsinkin kun itse oli vain pieni pojankloppi! En millään löytänyt haluamaani levyä ja meinasinkin jo kääntyä pois, kunnes huomasin eräällä hyllyllä CD-levyn, joka kantoi Pokémonin nimeä. En muista, olinko nähnyt Power of One-leffaa vielä tuossa vaiheessa vai en, mutta pelkkä "Pokémon"-nimi tuotteessa kuin tuotteessa sai minut haluamaan sitä. Käytinkin rahani sitten tähän levyyn. Levy sisältää oikeastaan kohtuullisen hyvää musiikkia, ja yllätyinkin, kun levyltä löytyy ihan "normaalia" musiikkia, eikä pelkästään jotain Pokémonien ääntelyitä, haha! Täytyy myöntää, että osaan melkein kaikki kappaleet levyltä ulkoa... kai sitä vekarana tuli kuunneltua vähän liikaa. |
|
|
|
 |
Nämä figuurit ovat varmasti ainakin vanhemmille Pokémon-faneille tuttuja! Näitä sai siis Pokémon-karkkipalloista (niistä Poképallon muotoisista). Näitä en ole koskaan ahkerasti kerännyt, joten niitä löytyy vain nämä kuvassa näkyvät muutamat kappaleet. Pokémonithan ovat siis Poliwag, Charizard, Slowking ja Charmander. Eivät nämä figuurit kovin "isoja" ole, vaikka tuossa niin lukeekin, mutta tämä vain sen takia, että ne osataan erottaa allaolevista figuureista. |
|
|
|
 |
Nämä, pienemmät figuurit, sain kaikki kaveriltani. Tämän vuoksi en osaa yhtään sanoa, mistä tällaiset pienemmät figuurit ovat alunperin peräisin. Kuten en isompiakaan figuureja, niin en näitä pienempiäkään ole innostunut keräämään. Kuvassa näkyvät ne ainoat kolme kappaletta pieniä Poké-figuureita, jotka omistan. Ne ovat Clefairy, Charmeleon ja Beedrill. |
|
|
|
 |
Tämän pienen, sympaattisen Munchlax-figuurin sain Living in the Moving Forest-blogin ylläpitäjältä, Avrilta, hänet tavatessani. Olin erittäin otettu tästä ystävällisestä eleestä. Tätä nykyä söppänä Munchlax seisoo hyllylläni kunniapaikalla useiden muiden, minulle tärkeiden esineiden joukossa. |
|
|
|
 |
Ensimmäinen "kunnollinen" (ja varsin erikoinen) Pokémon-fanitavarani, jonka sain pyynnöstäni syntymäpäivälahjaksi. Muistaakseni näitä varashälyttimiä oli useampia erilaisia (ainakin Pikachu ja Meowth?), mutta halusin nimenomaan Charmanderin. Kun hälytin on päällä ja joku kävelee sen ohitse, Charmander huutaa tuttuun anime-tyyliinsä omaa nimeään (eli "Char, Charmander!"). Joskus penskana pidin hälytintä myös yleisenä leluna, joten se on kokenut kolhuja ja kolauksia, eikä täten ole enää priimakunnossa. Tästä huolimatta se on palvellut minua uskollisesti useita vuosia. Pidin sitä monta vuotta esillä hyllyssäni, kunnes lopulta Charmander sai mennä viettämään eläkepäiviään varastoon. |
|
|
|
 |
Tämän penaalin ostin aikoinaan pienenä alakoululaisena koulujen alkamisen kunniaksi. Käytin sitä kunniakkaasti sen yhden vuoden koulussani - mikähän lie vuosi se nyt olikaan, joskus alakoulussa kuitenkin. Penaali on kova ja metallinen, ja siksi ehkä hieman epäkäytännöllinen. Nykyään se on vähän kärsineessä kunnossa: kuten kuvastakin varmaan ilmenee, Pikachu-poloista ja itse penaalia on hieman raavittu, joten värillisen pintakerroksen alla oleva harmaa, metallinen pohja on osittain näkyvissä ties missä muodossa. |
|
|
|
 |
En todellakaan muista mistä tämän sain - joskus paljon nuorempana syntymäpäivälahjaksi varmaan. Tämä oli yksi lempipaitojani aikoinaan, sillä en ikinä halunnut ottaa sitä pois päältäni tai pestä sitä. Perheeni kuva-albumeista löytyy turhan paljon kuvia, joissa meikäläinen hilluu kirkkaankeltainen Pokémon-paita päällään... Nykyään paita lojuu vain jossain kaapin takaosissa. Siinä on siellä täällä pari reikää, ja se on muutenkin tätä nykyä aivan liian pieni päälleni. Paidassa esiintyvät seuraavat Pokémonit: Golbat, Venusaur, Caterpie, Arbok, Beedrill, Metapod, Kakuna ja Parasect. |
|
|
|
 |
Jälleen syntymäpäivälahja (vai olisiko kenties joululahja, hmm...): leimasinpaketti, joka sisältää paitsi Pokémon-aiheisia leimoja ja mustetta, niin myös lehtiön. Leimasinpaketti on ollut yllättävänkin kovassa käytössä tylsyyden sattuessa kohdalle. Ainakin lehtiöstä päätellen mustetta on kulunut ja reippaasti. Nykyään paketti majailee jossakin kaappini nurkassa, ja musteet taitavat olla kuivuneet korpuiksi. Paketti sisältää pienen lehtiön, musteen ja parin värillisen tussin lisäksi kuusi eri leimasinta: Misty, Brock, Ash, Pikachu, Squirtle ja Sandshrew. |
|
|
|
 |
Käydessäni läpi erästä vanhaa laatikkoani täynnä saamiani kortteja ja kirjeitä, bongasin tämän ja koin sen sopivan hyvin tänne sivulle, vaikkei se käytännössä mitään varsinaista "oheistavaraa" olekaan. Tämä on siis kortti, jonka olen saanut syntymäpäivänäni. Ilmeisesti olen tuolloin täyttänyt kahdeksan vuotta, kuten kortista näkyy. Tuo numero "8" on muuten pinni, jonka saa irroitettua korttipohjasta ja laitettua vaikkapa paitaan kiinni. Olen näemmä koennut parhaaksi jättää sen korttiin kiinni. Kortti ei ole pelkkä läpyskä, vaan "aukeaa" - tosin sisällä ja/tai takakannessa ei ole mitään ihmeellistä. |
|
|
|
 |
Eletään loppuvuotta 2018 ja K-Citymarketissa ruokaostoksia tehdessäni huomaan sattumalta joulukalenterihyllyssä tällaisen Pokémon-kalenterin. Tällainen vanhus innostui moisesta Pokémon-kalenterista niin, että päätin sen hankkia itselleni. Tuolla samalla kauppareissulla en sitä kuitenkaan vielä tehnyt, koska kantamuksia oli jo valmiiksi tarpeeksi, mutta lupasin etsiä sellaisen käsiini myöhemmin. Mutta! Suureksi surukseni en tuntunut löytävän kyseistä kalenteria enää mistään! Liekö ollut niin suosittu, että loppui joka paikasta. Olin jo luopunut toivosta, kunnes sattumalta aivan eri kaupungissa pyöriessäni huomasin samaisen kalenterin K-Supermarketissa, ja silloin nappasin sen mukaani. Tässä vaiheessa joulukuuta oli mennyt jo useita päiviä, joten sain avattua useamman luukun kerralla. Kalenterissa oli kansainvälisesti 25 luukkua, joten loppupäässäkin sain nauttia vielä yhden ylimääräisen suklaapalan. Olin hieman pettynyt, kun suklaat eivät olleet Pokémon-aiheisia, vaan pelkästään niitä iänikuisia, perinteisiä joulusuklaita. Jokaisen luukun takaa löytyi kuitenkin jokin Pokémon-aiheinen kuva. En tiedä, onko tämä mikään virallinen tuote (valmistaja näkyy olevan Kinnerton?), mutta antoi se minulle hieman iloa edes tuon yhden joulukuun ajan. |
Japanin reissu maaliskuu 2018
|
|
|
       |
|
| Sain maaliskuussa 2018 tilaisuuden käydä Japanissa pääsiäislomalla, ja yksi kohteistani oli Tokio, missä viivyin jokusen päivän. Luonnollisesti halusin tsekata paikallisia Pokémon-kauppoja, ja sain aikaiseksi käydä Pokémon Center Mega Tokyossa, joka on käsittääkseni yksi Japanin suurimpia Pokémon Center-kauppoja. Se sijaitsee Sunshine City-tavaratalossa, Toshiman kaupunginosassa. Yllä hieman kuvia paikasta - nämä otettu tosiaan maaliskuussa 2018, joten miljöö on voinut muuttua sen takaisesta. Alla puolestaan hankkimiani oheistarvikkeita. | |
|
|
|
 |
Tämä Pikachu-avaimenperä tarttui käteeni juuri kun olin siirtymässä kassoille päin. Huomasin sen roikkuvan seinällä lukuisten muiden Pokémon-avaimenperien kanssa, ja nappasin sen koriini - tottakai kaikenlaista Pikachu-aiheista oli tuotava kotiin! Avaimenperän Pikachu on tehty pehmeästä, ikään kuin vähän "karvaisesta" materiaalista, joka luo siihen enemmän syvyyttä. Tähän samaan tyyliin oli joukko muitakin Pokémoneja (ilmeisesti osana samaa "sarjaa"), mutta en enää muista, mitä muut vaihtoehdot olivat. |
|
|
|
 |
Mielestäni tämä Mimikyu-aiheinen lasinalunen on jotenkin todella hellyyttävä. Pidän kovasti sen itämaisesta tyylistä. Se on tehty puuta muistuttavasta materiaalista (mutta on todennäköisesti vain muovia), joka on ikään kuin "punottu" yhteen ja sidottu reunoilta kiinni ruutukuvioisella nauhalla. Näitä(kin) oli useita erilaisia, eri Pokémonin kuvin, mutta jostain syystä Mimikyu miellytti eniten. Vaikka tämä Mimikyu-laatta lienee tarkoitettu lasinaluseksi, en sitä sellaisena käytä, vaan olen asettanut sen koristeeksi hyllylleni. |
|
|
|
 |
Ollessani Pokémon Centerissä yritin kuumeisesti etsiä jotain Munchlax-aiheista tavaraa, luonnollisesti! Harmikseni tuohon aikaan Alola-monsterit olivat kuuminta hottia, eikä Munchlaxia tuntunut näkyvän missään. Sitten bongasin tämän mukin, jonka teema on nimeltään Pikachu in the Forest... mutta siinä esiintyy myös Munchlax!! Nappasin heti kiinni ja se jäikin ainoaksi Munchlax-aiheiseksi tuotteekseni, sillä en viitsinyt jäädä ikuisuutta kauppaan haahuilemaan. Sinivalkoisesta paketista poiketen muki on itse asiassa pääosin punaisen värinen, ja siinä esiintyy Munchlaxin lisäksi pari Pikachua, Pichu ja Rowlet. Olen käyttänyt mukia sen oikeaoppiseen tarkoitukseen (juomiseen) vain harvoja kertoja - yleensä annan sen kököttää keittiöni hyllyllä koriste-esineenä. |
|
|
|
 |
Löydettyäni yllä mainitun mukin, viereisellä hyllyllä oli esillä lukuisia erilaisia lusikoita. Valitsin niistä mukaani itselleni mieluisimman, joka näkyy kuvassa. Lusikan "peräpäässä" on kuva Pikachusta ja Pichusta puun juurella - keltaisella taustalla. Lusikan malli on ns. "kummilusikka" - tiedättehän, sellainen, joka perinteisesti annetaan kastelahjana vauvalle? Sikäli siis ehkä vähän hölmö ostos aikuiselle miehelle, mutta ajattelin sen silti olevan jotenkin hauska ja yhteentoimiva hankkimani mukin kanssa. Lusikka majaileekin pääasiassa kyseisen mukin sisällä, ja yhdessä ne joko koristavat keittiötä tai toimivat oivana kombona esimerkiksi teetä juodessa. |
|
|
|
    |
|
| Pokémon-fanina säästin tietenkin Pokémon Centeristä saamani muovipussit, joihin kassatyöntekijät pakkasivat ostamani tuotteet. Yllä kuvat kahdesta pussista molemmin puolin. Näistä ei taida olla sen kummemmin kerrottavaa, heh! | |
|
|
|
   |
|
| Eräänä toisena iltana nähtävyyksiä kierrellessä törmäsin tähän Pokémon Center-kauppaan, joka sijaitsee Skytree Town-kauppakeskuksessa, aivan korkean Tokyo Skytree-tornin kupeessa. Kauppa on nimeltään Pokémon Center Skytree Town. Tästä kyseisestä puljusta en enää tohtinut enempää ostaa, mutta kävin sisällä kiertelemässä, sillä sisustus poikkesi vähän edellisestä. Yllä muutamia otoksia. | |
